maanantai 12. helmikuuta 2018

Lukemista listalla

Listat ovat hauskoja. Varsinkin erilaiset "100 asiaa jotka sinun pitää etehdä ennen kuolemaa". Facebook heitti tänään silmille linkin Maikkarin juttuun, jossa on listattu 100 kirjaa, jotka jokaisen tulee lukea.

Kävin katsomassa listaa ja nopealla vilkaisulla & hataralla muistilla sain tulokseksi, että olin lukenut yli puolet listan tarjonnasta. Vähän hämmästyin. Fb-tuttuni joka listan postasi, sanoi lukeneensa 80-90 opusta tai katsoneensa ne elokuvana tai tv-sarjana.

Sitten vilkaisin tarkemmin: juttu ja lista oli vuodelta 2011. Varmaan sen jälkeen on tullut mukaan muutama moderni klassikko, joka pitäisi lukea, ja vastaavasti listalta on tipahtanut jokin ei enää ole niin tärkeä.

Maikkarin lista oli hauska, koska mukana oli myös sarjakuvia ja nuortenkirjoja. Kirjallisuutta nekin.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Historiaa niin että heikompaa huimaa




Kun kerroin Facebookissa, että aion seuraavaksi lukea lomamatkalla Madeiralla Juha Hurmeen Niemen, sain poikkeuksellisen paljon kommentteja. Finladia voittaja herätti tunteita ja mielipiteitä.

Osa kommentoijista ilmoitti suoraan, että kirja oli jäänyt heiltä kesken. Yksi sanoi, että kirja on yhä kesken ja tikkuista on eteneminen. Yksi kertoi puolisonsa lukevan ääneen hänelle kohtia sieltä täältä kirjaa. Hän piti kuulemaansa tyylisesti mauttomana ja tekstiä kosiskelevan rempseänä.
Joku sentään kehui lukukokemusta antoisaksi, ja yksi sanoi, että tykkäsi vasta saatuaan urakan loppuun.

Kommentit virittivät väkisinkin minut lukemaan Niemeä tarkemmin, kuin ehkä olisin muuten tehnyt. Aiemmin en ole lukenut teatterimiehenä tunnetun Juha Hurmeen romaneja, joista Niemi on järjestyksessään viides.

Pakko myöntää, että olin myönteisesti yllättynyt.

Lue tarkemmat arviot Kotimaa24:n blogistani.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kaksi kirjaa matkalaukussa

Päätin satsata laatuun.

Otin etelänmatkalle mukaan kaksi kirjaa. Tuoreen Finladia-voittajan eli Juha Hurnmeen Niemen ja sen pariksi Nobel-palkitun Kazuo Ishiguron Ole luonani ainiaan (vuodelta 2005).

Kovin olivat eripariset luonnoltaan, mutta hyviä kumpikin tavoillaan. Kannatti lukea. Hurme ja Ishiguro olivat uusia tuttavuuksia, pakko tunnustaa ja paljastaa kaunokirjallinen vajaamittaisuuteni.

Palaan tuonnempana tarkemmin lukutunnelmiin ja vaikutelmiin.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Aforistinen sarja 2




Ihmisillä on tapana kuolla omiin ajatuksiinsa nojaten. 

Niin he luulevat.

Ilman ajatuksia kuolemaa ei ole. Se tulee silloin yllätyksenä.

Ennen saapumistaan kuolema lähettää ajatuksen. Se tulee mieleen tai koskettaa. Tarvittaessa mieli poimii sen mistä vain, julkkishaastattelujen seasta ja mainospostin.

Kannattaa katsoa, keneltä ajatuksen lainaa, että onko se laisinkaan siihen tarkoitukseen tehty. On eri asia miettiä viisaita elämästä yleensä kuin omia mahdollisuuksiaan lopun edessä.

Lopun edessä tarvitaan enemmän kuin yksi ajatus, sillä loppu voi tulla mistä, milloin ja miten tahansa. Siis. oi lukijani, mieti  etukäteen valmiiksi mitä sanot, kun viikatemies kolkuttaa silmäluomiisi.

Silmäsi kun avaat, ovat vastassa kasvot kuin kysymys. Mitä vastaat huulettomalle suulle, kuka kumma kuvittelet olevasi? Ehkä se on kuiskaus, syvä, pahanhajuinen henkäys vasten unen silittämää sieluasi.

Pyydä vierasta niittämään pois vanhat viisaudet. Vain uusien ajatusten varassa kannattaa kuolla.

On tuliaisia tuonpuoleiseen.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Aforistinen sarja 1




Jos totuutta etsii uskonnosta, pitää varautua siihen, että myös löytää etsimänsä.

Totuudet ovat asioita, joiden varassa elää. Ne voivat olla myös vääriä tai valheellisia ja silti toimia pitkään ja olla tyydyttävän elämän rakennuspuita.

Ällös rakenna elämääsi totuuksien varaan!

Sekin on hyväksyttävä, että totuus on luonteeltaan rajaava, ei kaikki mukaan sulkeva, tai edes kutsuva. Sellaisten totuuksien aika meni jo.

Vaikka ne lisääntyvät.

II

Jos totuutta harvavoi mediasta, tulee pitkä iltapuhde. Saattaa mennä aamuun asti. Uuden päivän sarastus on uuden mediaähkyn alku, vaikka nettisisällöt eivät tunne aikavyöhykkeitä, linnunradoista puhumattakaan.

Bittien avaruus on totuuden leikkikenttä, hiekkalaatikko, jossa lapsi tekee linnan, joka on aina uuden sadun alku. Sen pituinen sekin.

Media on totuuden renki. Uskokoon ken haluaa. Totta se on silti sanojan suusta, sydämestä - ja kukkarosta kuultuna.

III

Vain kolmesta kannattaa kirjoittaa: rakkaudesta, kuolemasta ja totuudesta. Mutta tärkein niistä on uutinen, joka yhdistää kaiken.

Anteeksi, mutta puhutteko intohmorikoksen poliisiraportista? - En puhu. - Mistä sitten? -
Aforismeista, joita tavataan joskus otsikoissa. Tahattomasti tosin.

Vale, emävale, otsikko.

Totuuden vastakohta on otsikkoformaatti. Lupaa mutta ei lunasta.On pakotettu tilaan, josta loppuu happi. 

Pökerryttävää tiedonvälitystä.

Otsikon vastakohta on kronologinen selitys. Siis että lentokone ei pudonnut, vaan noustuaan ja noin tunnin lennettyään, aamiaistarjoulun vielä kestäessä - tarjolla oli sämpylöitä ja kahvia/teetä - moottorin tuli vika ja kone joutui tekemään pakkolaskun ja silminnäkijöiden kuulohavainnon mukaan mitä ilmeisimmin tuhoutui sitä yrittäessään.