Sain käsiini belgialaisen Geert Kimpenin Kabbalisti-romaanin saatesanoin: ”Tää on jotain hirveetä roskaa”. Hirveä roska yhdistyneenä uskontoon on aina kiinnostavaa, varsinkin kun kabbala itsessään on erään tulkinnan mukaan aidosti molempia.
Kabbala on muodikas uskonto, jota ovat pitäneet esillä (mm. punainen rannenauha) viihdemaailman tähdet, kuten Madonna, Britney Spears, Demi Moore ja Mick Jagger. Mutta 1980-luvun puolivälissä Los Angelesissa entisen vakuutusmyyjä Philip Bergin perustamalla uuskabbalalla on vain vähän tekemistä alkuperäisen kabbalan eli juutalaisuuden mystisen suuntauksen kanssa.
Keskiajalla Euroopassa kehitetty kabbala on tunnettu erityisesti lukumystiikastaan. Kirjainten lukuarvoja laskemalla ja yhdistelemällä saadaan salaista tietoa. Toora eli heprealaisen Raamatun alkuosaa, viittä Mooseksen kirjaa tutkimalla kabbalistille avautuu mystisiä merkityksiä. Kabbala on esoteerinen oppi eli sen harjoittaja saa ekstraymmärrystä maailman syvärakenteesta.
Hajjim Vital (Chaim Vital) on yksi keskeisistä kabbalan kehittäjistä. Hän eli 1543-1620. Vitalin nuoruusvuosiin keskittyvä Geert Kimpenin esikoisromaani Kabbalisti avaa kiinnostavalla tavalla tätä juutalaisuuden vähemmän tunnettua sivujuonnetta. Lukijan kannalta ongelmallista vain on, että hän ei voi tietää milloin Kimpen ammentaa kabbalasta ja milloin sepittää omiaan. Varmaan kumpaakin tapahtuu, onhan kyseessä sepite, fiktio. Kirjan lopussa tosin on 50 kirjan lähdeluettelo, joten pohjatöitä Kimpen, koulutukseltaan elokuvaohjaaja, on selvästi tehnyt.
Kabbalisti (De Kabbalist 2006, suomennos 2011 Titia Schuurman, Bazar) ei kuitenkaan ole pelkää viihderoskaa, vaikka siinä elämänkatsomuksellisen viisauspohdinnan rinnalla kuljetetaan myös ”aistillista” tarinaa eli miehen ja naisen välistä rakkautta. Sekin näyttäytyy hetkellisestä kökköydestään huolimatta lopulta filosofian vertauskuvana. Keskeisessä selittävässä roolissa ovat juutalaisen taruston Shekhina ja Lilit. Shekhina on Jahven feminiini puoli, ja myös jumalallinen naisessa. Lilit puolestaan on naisen lihallisuus.
Hajjimin Vitalin tarina on matka kohti kutsumusta ja tehtävää. Kirja opettaa, että jos ihmisellä ei ole lainkaan toiveita, hän sammuu kuin luhistuva tähti. Romaanissa Hajjim on aikansa tunnetun kabbalistin Jitshak Lurijan (1534-1572) oppilaana ja kirjaa ylös tämän opetuksia (ja rakastuu tämän tyttäreen). Hajjim kokee kirjoittaneensa kirjan itse, mutta Lurija ottaa sen omiin nimiinsä. Tässä on kasvun paikka Hajjimille: onko oma nimi asiaa tärkeämpi. Muutoinkin Hajjimia koetellaan monin tavoin Kabbalistissa, sillä kyse on kasvutarinasta. Se keskittyy ajanjaksoon, jolloin luodaan pohja päähenkilön myöhemmälle suuruudelle.
Kabbalisti kertoo Paulo Coelhon ja Dan Brownin innoittamassa hengessä mehukkaan stoorin, jossa on opettavaisen tarinan selkeyttä ja vertauskuvallisuutta, mutta myös viihteen antamaa sujuvuutta. Tarinassa yliluonnollinen on luonnollista ja liitonarkkukin löytyy. Hups, taisin paljastaa mytologiaa tuntevalle lukijalle jo liikaa…
Kabbalistissa on seitsemän osaa ja 72 lukua. Ensin mainittu on (hengellisen) täydellisyyden luku, jälkimmäisellä viitataan Jumalan salattujen nimien lukumäärään.
(Teksti julkaistu ensin Lukupiiri-blogissa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti