Kieli vie, tarina vikisee

Kun runoilija kirjoittaa romaanin, on tuloksena miltei poikkeuksetta runoilijan kirjoittama romaani. Se on väkisinkin erilainen romaani, kuin jos kirjoittaja on suoraan päytälaatikosta dekkarigenreen hypännyt tekijä.

Runo jättää kieleen jälkensä. Kieli vie ja usein tarina vikisee. Kuvat, sanat, tiiviys vaativat osansa.

Runoilijana ja lastenkirjailijana tunnetun Johanna Venhon esikoisromaani Syntysanat (WSOY) kertoo kahdesta lähtökohdiltaan erilaisesta naisesta ja mahdollisuudesta muuttua.

Tarinan päähenkilö ja kertoja on kirjailija Hanna Frank. Hän muuttaa vanhaan pappilaan kotiseuduilleen ja seuraa läheisessä talossa asuvan yksinhuoltaja-lesken, Mesi Kivelän elämää ja alkaa kirjoittaa siitä.

Romaanissa on kyse kohtaamisesta,  mutta vielä enemmän muutoksen mahdollisuudesta. Naisten elämät alkavat kietoutua toisiinsa. Myös pappilan menneisyys paljastuu. Mesillä ja pappilan pojalla oli suhde.

Romaanin kerronta etenee vuorovedoin Hannan ja Mesin näkökulmin, vaikka Mesin osuudet ovat ikään kuin Hannan kirjoittamia.

Syntysanat on runoilijan romaani sekä hyvässä että pahassa. Kerronta on paikoin kaunista, mutta ei kovin etukenoista. Sanat pyörivät paikoillaan ja rullaavat hieman itsetarkoituksellisesti.