tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kesäkirjaa (Proustia) valitsemassa


Kesäkirjan pitää olla kevyt, sanotaan. Miksi? Kesällä jos milloinkaan on hyvää aikaa lukea raskasta ja syväluotaavaa.

Toki jokainen lukee tavallaan, mutta minä pohdin minkä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -suomennoksen 10 niteestä ottaisin mukaani mökille. Ensin ajattelin päätyä osaan numero 9 eli Pakenija. Toisaalta arvelin lukevani osat 8 ja 9 peräkkäin, ne kun muodostavat tapahtumallisen kokonaisuuden, kertojan suuren rakkauden, Albertinen, pitämisen mustasukkaisuuden vankina ja lopulta menetetyn rakkauden kärsimykset.

Toisaalta osat 5 ja 6 eli  Guermantesin tie I ja II voisivat myös olla hyvä valinta, erilainen, laveampi, puheliaampi ja sosiaalisiin rakenteisiin porautuva.

Kadonnutta aikaa etsimässä – varsinkin kun on sen kerran lukenut kronologisesti läpi –  antautuu luettavaksi mistä osasta vain. Tai vaikka keskeltä kirjaa. Teksti ottaa lukijan oitis pihteihinsä ja sanojen joki vie lastua, onnesta pakahtuvaa lukijaa, kohti merta, jossa aika löytyy sumuun kääriytyneenä, avautuu ja merkitykset saavat selityksensä.

Taidan sittenkin tarttua Guermantesin tien ensimmäiseen osaan.

Kyllä, niin teen!

- - - 

Tähän mennessä tapahtunut: Combray luettu kolmesti, Swanin rakkausPaikannimet: paikkakunta kahdesti, kuten myös Jälleenlöydetty aika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti