lauantai 24. elokuuta 2013

Jotain luin minäkin


Helsingin Sanomat lista kesän mittaan yleisön ja kriitikoiden voimin kaksi listaa 2000-luvun suosikkiromaaneista.

Yleisön Top 10:stä minulla on plakkarissa kuusi romaania. Kriitikkojen 26 kirjan listalta olen lukenut 16.

Olisi tietysti ollut asiallista ja suotavaa, että kummankin listan kaikki romaanit olisivat olleet minulle tuttuja. Nimet toki ovat, mutta ei sisältö.

Tosin: luettu romaani ei välttämättä ole tuttu, sillä kaikki kirjat eivät jätä jälkiä. Ne muistaa luetuiksi ja jotain juonestakin palaa mieleen, parhaassa tapauksessa tunnelmaakin, mutta ei kun ei, kirja ei ota tulta, se ei elä ja kutita mieltä.

Kirjat ovat vähän kuin ihmisiä: kaikki eivät voi olla kaikkien kavereita.

P.S. Parhaillaan luvun alla on Tapio Koivukarin  Käpykaartilaiset. Mainio ja helppolukuinen, pakottoman oloinen. Ehkä ripaus poikakirjaakin mukana…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti