Roth luki koko tuotantonsa

Luin Philip Rothin romaanin Nemesis. Siksi ilahduin kun tämän päivän Hufvudstadbaletissa oli kirjailijan laaja haastattelu. Sen tekijä on Svenska Dagbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö Daniel Sandström. Haastattelu ilmestyy saman päivänä sekä SvD:ssa ja New York Timesissa sekä HBL:ssä ja.

Roth, 79, kertoo lukeneensa koko tuotantonsa, 31 kirjaa, jotta saisi selville onko hän käyttänyt elämänsä turhaan, heittänyt sen hukkaan. Rothin lopputulema on – hän lainaa nyrkkeilyn raskaansarjan mestaria Joe Luisia: ”Tein kaiken niin hyvin kuin osasin sillä mitä  minulla oli.”

Usein kuulee kirjailijoiden (ja muidenkin taiteilijoiden ) sanovan, että he eivät kestä/halua lukea omaa tuotantoaan. Että kun teos on heidän käsistään lähtenyt, se elää omaa elämäänsä tai sitten ei. Joka vanhoja muista sitä tikulla silmään ja uutta matoa koukkuun jne.

Haastattelussa Roth myös vastaa syytöksiin, että hänen tuotannossaan olisi  misogyniaa eli naisvihaa. Roth kieltää tämän ja sanoo, että ”yritystä pakottaa jonkin aatteen maailmankuva osaksi kirjailijan tapaa nähdä todellisuus, voidaan erehdyksessä kutsua tulkinnaksi”.

Hyvin sanottu.

Pakkotulkinnat ovat ikävä juttu.

Mutta ilman tulkintaa romaania ei voi lukea, tuskin edes avata kirjaa. Teksti menee päähäsi, jossa on lukuisia suodattimia ja esiymmärryskytkentöjä. Asenteet ja opitut käsitteet pyörähtävät heti käyntiin kun ensimmäinen lause on luettu.

Onneksi kriitikot ja kirjallisuudentutkijat joutuvat käsittelemään tulkintaa tietoisemmin, kuin satunnainen lukija, jolle väärintulkinnat ovat (luojan kiitos!) sallittuja.