sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kulahtanutta menoa


Kirjallista muuttoa, osa 7

Pakon edessä harvensin kirjahyllyä. Oli helpompi luopua uusista kirjoista, jotka oli luettu, mutta jotka eivät syystä tai toisesta olleet jättäneet suurempia jälkiä. Varsinkin dekkarit saivat mennä.

Lopputuloksena on hieman yllättäen ja kiusallisesti kulahtanut kirjakokoelma. Vanhaa tavaraa, rispautuneita kansipapereita ja menneiden vuosikymmenten tomua.

Mutta ehkä kyse on sielunkuvasta: tällainen minä oikeasti olen, vanhoista kirjoista tehty…

Sain vihdoin myös toteutettua unelman. Nyt kaikki runokirjat ovat samassa kohtaa kirjahyllyä (tosin yksittäisiä kokoelmia voi vielä olla missä sattuu, mm. töissä on useampikin…). Yhtään rukokirjaa en kuitenkaan laittanut kiertoon.

Jokin kirjallinen periaate pitää muuttajallakin olla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti