torstai 25. kesäkuuta 2015

Matkalla tähtiin


Tauno Palo lienee tunnetuin suomalainen miesnäyttelijä. Hän esiintyi liki sadassa elokuvassa ja teki pitkän päivätyön Kansallisteatterin näyttelijänä. Hän syntyi 1908 ja kuoli 1982. Palon muistelmat Käsi sydämellä (Tammi) ilmestyivät 1969, hän oli juuri täyttänyt 60 ja katsoi elämänkulkuaan jo seesteisen joviaalisti.

Jostain syystä kesämökkini kirjahyllyssä oli tuo Aino Räty-Hämäläisen toimittama muistelmateos, vuoden 2008 pokkaripainoksena tosin. Luin sen  aikani kuluksi ja omaksi ilokseni. Kiinnostavaa oli kuulla kuinka työläispoika Tauno Brännäsistä tuli näyttelijä Tauno Palo (lyhyen aikaa myös Paloniemi).

Muistelmat on hyväntahtoista juttelua, piikkejä ei jaeta eikä itsekritiikki ole repivää. Jää tunne, että Palo on kuin kuva valkokankaalla, näkyvä, mutta saavuttamaton. Maineensa vanki siis. Toki muutamia koskettavia elämänvaiheita tulee esiin, kuten veljen kuolema - mikä liittyy nyrkkeilyharrastukseen. Palo ilmoittaa selvin sanoi ettei ymmärrä koko lajia, varsinkaan amatöörinyrkkeilyä, sillä siinä on kyse samasta asiasta kuin ammattilaisnyrkkeilyssä, mutta siitä että ottaa turpiinsa ei saa edes palkkaa.

Teatterikaskuja ja -sattumuksia riittää. Perheistään Palo kertoo myös, mutta ei varsinaisesti tilitä. Muistelmissa painottuu ensimmäinen avioliitto. Hän myös tunnustaa olleensa liian vähän vaimon ja lasten ja vaimon kanssa.

Käsi sydämellä oli kaikkineen mukava lukea. Vielä kun olisi ollut Suomi-filmin kesäiset kumpupilvisäät…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti