Kirjallisuus on niin kuin se luetaan. Itse kullakin on omat erityiset silmälasit, joiden avulla syntyy itselle tärkeä tai mielekäs tulkinta. Usein kirja myös antautuu luontevasti yksityiselle näkökulmalle, mutta toki väkisinlukeminen voi tuottaa vesiperän tai hölynpölyä. Otin riskin ja luin erikoisvinkkelistä eli tässä tapauksessa kelloharrastuksen näkökulmasta ruotsalaisen Arne Dahlin uuden dekkarin Rajamaat
(Into 2017, suom. Kari Koski, 356 sivua).
Rajamaat aloittaa uuden rikosromaanisarjan,
jonka toinen päähenkilö on tukholmalainen poliisi Sam Berger. Hän osoittautuu
kelloharrastajaksi. Kellot ovat myös osa Rajamaiden
rikosvyyhteä, sarjamurhaajan jahtaamista. Kellonrattaat näkyvät
lakkapainatuksena kirjan kannessa. Kellot ikään kuin tikittävät romaanin ylivirittyneen
tunnelman taustalla.
Sam Bergerillä
on kuusi arvokelloa, joita hän vaihtaa joka sunnuntai. Kirjan tapahtumien
mittaan Bergerillä ehtii olla kaksi kelloa ranteessaan, suurimman osan ajasta vintage-Rolex
Kelloilla on
romaanin päähenkilölle myös filosofinen merkitys. Sivulla 260 Berger kertoo:
”Kellot rauhoittavat minua. Pienten hammasrattaiden yhteistyössä on jotain
ainutkertaista. Se vie minut toiseen maailmaan ja saan siitä voimaa. Siellä
aika on aina samalaista. Rauhallista ja yksikertaista. Monimutkaisuuden
ansiosta.”
Enpä tiedä, olisinko ilman kellokytköstä koskaan tarttunut Rajamaihin. Onneksi työtoveri vinkkasi asiasta.
Rajamaat päättyy epätyypillisesti klifhangeriin. Jatkoa siis seuraa, sillä oikein mikään ei aloitusosassa selviä, vaikka siltä ehti hetken näyttää.
P.S. Arne Dahlin kymmenosaisesta poliisin erikoisryhmästä kertovista romaaneista tehdyn tv-sarja kaksi tuotantokautta on pyörinyt myös Suomessa usempaankin otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti